 |
|
Amstaffista yleisesti
Amstaffien luonne
Amerikanstaffordshirenterrieri on ainutlaatuinen
yhdistelmä rohkeutta, peräänantamattomuutta, älyä ja
uskollisuutta. Se on keskikokoinen koira, joka voi olla lähes minkä
värinen tahansa; punainen, fawn, musta, sininen, em. sävyinen
brindle (juovikas) tai mikä tahansa em. väreistä valkoisen
kanssa. Sitä on käytetty monien sukupolvien ajan työkoirana
erilaisissa tehtävissä farmeilla, villisian metsästyksessä,
vahti- ja suojelukoirana sekä seurakoirana. Positiivinen
suhtautuminen lapsiin on yksi sen ihastuttavimmista ominaisuuksista.
Hyvä esimerkki amstaffin mukautuvaisuudesta ja älykkyydestä on
sen vakaa menestys tottelevaisuuskilpailuissa rodun kotimaassa
Yhdysvalloissa aina 40-luvulta asti.
Olisi hyvä, jos amstaffia ei pidettäisi pelkkänä
näyttelykoirana; sillä on hyvät edellytykset olla paljon enemmänkin.
Rodulla on viettiä, älyä ja voimaa monenlaisiin työtehtäviin,
ja millään muulla rodulla ei ole yhtä suuria dokumentoituja
tuloksia peräänantamattomuudesta. Se soveltuu erinomaisesti esim.
raunio- ja vesipelastuskoiratoimintaan, tokoon ja agilityyn. Myös
PK-lajit, esim. haku, jälki ja suojelu ovat amstaffin kanssa
sopivia harrastusmuotoja, vaikka sillä ei Suomessa PK -oikeuksia
olekaan (toim.huom. 1.1.2007 alkaen amstaffeilla PK-oikeudet
Suomessa). Koulutettuna amstaffi on yksi upeimmista koirista; suurena
yllätyksenä niille, jotka kuvittelevat amstaffin olevan "vain
taistelukoira", se onkin osoittanut pystyvänsä keskittämään
uskomattoman sitkeytensä ja peräänantamattomuutensa - kyvyt,
jotka ennen olivat elintärkeitä koirataistelukehässä - tehtäväänsä
seuralaisena ja suojelijana.
Olisi kuitenkin erehdys yllyttää jokaista
ostamaan itselleen amstaffi. Tämä ei ole rotu, jonka voi antaa
kouluttamattomana juoksennella ympäri naapurustoa. Suurin osa
amstaffeista ei ole sen erityisemmin aggressiivisia, mutta se ei
varmasti peräänny jos se haastetaan tappeluun. Kuten muutenkin elämässä,
parhaiden tuloksien saavuttaminen vaatii työtä. Jos omistaja on
halukas näkemään hieman vaivaa amstaffipennun kouluttamisen
eteen, hänet varmasti palkitaan yhdellä upeimmista koirista ja
seuralaisista!
On kiinnostavaa huomata, että monet amstaffin ystävät
ovat pysyneet rodun ihailijana vuosikymmeniä. Tämä osoittaakin
todeksi vanhan sananparren: "Kerran amstaffi-ihminen, aina
amstaffi-ihminen".
F. Diazin ja P. Marksin kirjasta "De American
Staffordshire Terriër" vapaasti suomentanut Kiia Terho, teksti
lainattu AST Ry:n sivuilta luvan kanssa.
|